Maailma muuttui, Eskoseni.
Oletko viime kuukausina tehnyt enemmän etätöitä, osallistunut useampaan etäkokoukseen ja ylipäätään käyttänyt enemmän erilaisia sovelluksia hyödyntäviä teknologioita kuin edellisen vuoden aikana yhteensä? Niin minäkin! Tarttuiko takataskuun uusia taitoja ja kasvoiko (itse)luottamus niiden käyttöön? Näin varmasti kävi meistä monille, mutta onko vielä liian aikaista sanoa: kiitos koronan?
”Muutoksen maailmassa yksi asia on muuttumaton: taukoamaton muuttuminen”, ajatteli antiikin filosofi Herakleitos jo 2500 vuotta sitten. Kevään myötä saapui korona ja erilaiset rajoitukset, joita sittemmin on höllennetty asteittain. On kuitenkin hyvin mahdollista, että osa näistä rajoituksista jää voimaan pidemmäksi aikaa ja osasta tulee uusi normaali. Toisaalta mietin, kuinka pitkään sitten tyydymme syömään ravintoloissa vain joka toisessa pöydässä ja istumaan teatterikatsomoissa harvennetuin rivein, kunnes kysymme, olisiko tähän jokin parempikin keino? Sama pätee messuihin ja messuosastoihin. Toiveemme ja tarpeemme kokoontua, tavata ihmisiä, koskettaa materiaaleja ja tutustua tuotteisiin lähietäisyydeltä ei ole kadonnut koronan myötä minnekään. Messut ovat edelleen tärkeä ponnahduslauta monelle yritykselle uusien asiakkaiden löytämiseen ja olemassa olevien asiakassuhteiden hoitamiseen, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Mutta entä ne rajoitukset?
Ensimmäiset indikaatiot osastojen koon kasvamisesta ja entistä suuremmasta rakenteellisen avoimuuden vaatimuksesta ovat jo realisoituneet. Osallistujamääriä rajoitetaan tietyille päiville ja kellonajoille kuin myös osastokohtaisesti, jotta tarvittavat turvavälit pystytään säilyttämään. Syntyykö rajoitusten myötä uusi valikoidumpi kohderyhmä, joka osastolle halutaan tutustumaan yritykseen ja tuotteisiin, jos kaikille ei ole tilaa? Ajatus saattaa tuntua pelottavalta: jos kävijämäärät putoavat ja messuosastoon sijoitettava euromäärä suhteessa kävijöiden määrään vain kasvaa, onko sijoitus enää kannattava?
Mitä jos rajatumpi kohderyhmä tarjoaakin mahdollisuuden syvemmän ja vaikuttavamman kokemuksen luomiseen kyseiselle kohderyhmälle, mikä edistää ostoprosessia tai tiivistää asiakassuhdetta aiempaa paremmin? Olisiko niin, että laatu korvaa määrän? Kun osasto ja sen toiminnot voidaan suunnitella selkeämmin rajatun kohderyhmän kävijäkokemus huomioiden, ja tavoitteet määritellä yksityiskohtaisemmin, myös laadun ja saatavan hyödyn määrä lisääntyvät.
Mitä jos ottaisimme kopin myös niistä uusista koronan ja etäilyn myötä opituista digitaidoista? Tällöin messuosastoa voisi hyödyntää hybriditapahtuman järjestämiseen yhdistäen paikan päällä tapahtuvaa ja etäosallistumista. Jos kävijämääriä rajoitetaan, eikä kaikilla potentiaalisilla kävijöillä ehkä edes ole mahdollisuutta matkustaa paikan päälle, heille suunnitellun messukokemuksen voisi järjestää etäyhteyden ja osastolle tehdyn digipolun avulla. Sama messuosastoon sijoitettava kävijäkohtainen euromäärä, joka aluksi vielä tuntui kasvavan, kutistuikin hetkessä huomattavasti. Ja uskallan väittää, että hyötyjiä tässä ovat sekä isännöivä yritys, että kävijä – osallistui tämä sitten paikan päällä tai etänä.
Korona toi rajoituksia, mutta avasi ehkä myös uusia mahdollisuuksia. On meistä kiinni, kuinka hyvin osaamme ja uskallamme niitä hyödyntää!