Toimistohommat muuttuvat taas muutaman vuoden jälkeen vaipanvaihtoon, kun jään huomenna äitiyslomalle. Näihin muutamaan vuoteen on mahtunut paljon uusia haasteita ja opittavaa.
Ennen edellistä äitiyslomaa vuonna 2009 ehdin juuri tutustua myyntipäällikön rooliin. Myyntikohteena olivat silloin Venäjän messut – ei mikään helpoin rasti aloittaa myyntiuraa. Varsinkin, kun aloittajana oli henkilö, jolla oli tähän asti ollut ”ja mustahan ei mitään myyjää tule”-asenne. Kovalla työllä ja rempseällä asenteella tulosta alkoi kuitenkin tulla ja nyt on vaikea kuvitella tekevänsä mitään muuta.
Sekä Wulff Entre, että sen toimintaympäristö ovat muuttuneet paljon näiden seitsemän vuoden aikana. Muutos on tietysti väistämätön, mikäli meinaa pysyä kilpailussa mukana. Omalta osaltani tehtäväkenttä siirtyi vuosien aikana täysin idästä länteen: Venäjän messut vaihtuivat terveys- ja hyvinvointi-, ympäristö- sekä puolustuspuolen tapahtumiin ja olenpa saanut myös opetella esimiehen asemaa.
Yrityksemme strategiassa perinteisten yhteisosastojen ohelle ovat nousseet enemmän yksilöidyt osastokokonaisuudet, sekä asiakkuusajattelu niin projektinhallinnassa kuin suunnittelussakin. Olen päässyt tekemään todella upeita toteutuksia hienoille suomalaisille yrityksille ja voinut ylpeänä esitellä osaavan tiimimme aikaansaannoksia maailmalla. Harvassa työpaikassa pääsee samalla tavalla näköalapaikalta seuraamaan usean eri toimialan Suomen ykkösyritysten edesottamuksia kansainvälisillä markkinoilla, ja saa olla mukana tukemassa heidän vientiponnistelujaan.
Monipuolisten ja yhä edelleen haastavien työtehtävien ohessa eniten jään kuitenkin kaipaamaan ihmisiä, niin työkavereita kuin asiakkaitakin. Työkavereiden kanssa on tullut jaettua paitsi ilot, myös surut. Joskus onkin tunne, että yksi työsuhde-eduista on ilmainen terapia :-). Jopa strategiaan kirjattu ”kaveria ei jätetä –meininki” näkyy jokapäiväisessä työssä, ja se onkin meidän porukan suurin vahvuus.
Osa asiakkaistakin on tuttuja jo pitkältä ajalta, ja kuulumiset saatetaan vaihtaa useillakin messuilla vuodessa. Tutut kasvot maailman eri kolkissa tuovat myös mukavaa turvallisuuden tunnetta, jos koti-ikävä iskee. Ja jos jostain syystä ei jaksa viidettä kertaa innostua räntäsateisesta Düsseldorfista marraskuussa, on aina voinut luottaa siihen, että asiakkaiden vastaanotto messuhallilla on lämmin.
Hyvillä, mutta haikeilla mielin tyhjään pöydän ja teen ensi vuodelle aivan jotkut muut, kuin myynnilliset tavoitteet. Jos vaikka laittaisi tavoitteeksi nukkua edes pari tuntia yössä putkeen. Tässä tapauksessa eivät tosin hienot strategiat ja suunnitelmat merkitse mitään, vaan kaikki riippuu siitä mitä pikkupomo päättää.
Kiitos, ja näkemiin – Nebe kuittaa. 🙂