Ensimmäinen maailmannäyttely eli World Expo järjestettiin vuonna 1851 Lontoossa, ja niitä on sittemmin järjestetty joko vuosittain tai muutaman vuoden välein. Edellinen maailmannäyttely järjestettiin vuonna 2012 Etelä-Koreassa, ja tunnetuinpana pidetään vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyä, jonka kunniaksi rakennettua Eiffel-tornia virtaa katsomaan edelleen vuosittainen miljoonien turistien virta.
Suomikin oli mukana vuoden 1900 näyttelyssä, tosin vain 400m2 osastolla – tuolloin esillä oli mm. Akseli Gallen-Kallelan sekä Albert Edelfetin teoksia. Tämän vuoden maailmannäyttelyssä Suomi ei ole mukana, kuten eivät muutkaan Pohjoismaat. Näyttelyt kestävät yleensä kolmesta kuukaudesta puoleen vuoteen.
Viimeaikaisten World Expojen teemat ovat nivoutuneet tiiviisti luontoon, luonnonvaroihin sekä kestävään kehitykseen:
- 1998, Portugali: “The Oceans: A Heritage for the Future”
- 2000, Saksa: “Humankind, Nature, Technology”
- 2005, Japani: “Nature’s Wisdom”
- 2008, Espanja: “Water and the Sustainable Development”
- 2012, Etelä-Korea: “Diversity of Resources and Sustainable Activities”
Tämän vuoden teemana on ruoka ja sen riittäminen: “Feeding the Planet, Energy for Life”. Monet maat ovatkin tuoneet esiteltäviksi innovatiivisimmat ideansa ruoantuotannon kehittämiseksi, ja Expo Milanoon osallistuu tänä vuonna jopa 140 maata omalla osastolla tai paviljongilla:
[quote]Over this six-month period, Milan will become a global showcase where more than 140 participating countries will show the best of their technology that offers a concrete answer to a vital need: being able to guarantee healthy, safe and sufficient food for everyone, while respecting the Planet and its equilibrium.[/quote]
Vuonna 2017 teema Kazakstanin Astanassa on “Energy of the Future”.
Maailmannäyttelyt keräävät miljoonia kävijöitä
Maailmannäyttelyyn osallistuminen on suuri investointi, jossa puhutaan miljoonista euroista. Toisaalta esimerkiksi Expo Milanossa on mukana myös lukuisia pieniä ja köyhiä maita luovilla ja pienillä ratkaisuilla, eikä satojen miljoonien paviljonki siten ole mikään osallistumisen edellytys. Näyttelyssä vierailee miljoonia ihmisiä, ja kuten kaikki messut, myös World Expot generoivat osallistujilleen pidemmän aikavälin projekteja: esimerkiksi Hollanti sijoitti vuoden 2000 näyttelyyn 35 miljoonaa euroa, mutta on arvioinut saaneensa tällä yli 350 miljoonan euron edestä voittoa erilaisten investointien, projektien sekä yhteistyökuvioden kautta.
Expo Milanon kävijämäärän odoteaan nousevan yli 20 miljoonaan, ja maailmannäyttelyiden kävijäennätystä pitää toistaiseksi hallussaan Shangaissa vuonna 2010 järjestetty näyttely, jossa vierailijoita kävi yli 73 miljoonaa.
Ideoita ja inspiraatiota
Maailmannäyttelyt ovat hienoja tapahtumia sekä teemoihin nivoutuvien alojen ammattilaisille, että tavallisille turisteille – erityisesti niistä nauttivat kuitenkin myös messufirmojen työntekijät, kuten Entreläiset! Vaikka hulppeimmat, kivestä veistetyt maapaviljongit ovatkin usein “vähän liikaa” muutamien päivien messurupeamila ajatellen, ovat mahtavat rakennelmat eittämättömän hyvä inspiraation lähde paitsi suunnittelunsa, myös sisältöjensä puolesta itse kullekin.
Milanossa on siten tänä kesänä vieraillut yksi jos toinenkin Entreläinen, ja yksi keskeinen väittämä on jälleen todistettu todeksi tässä suuren mittapuun tapahtumassa: hyvin suunniteltu, visuaalisesti kaunis osasto houkuttelee vierailijoita joskus jonoksi asti, ja huonosti suunniteltu on vain puoliksi tehty. Esimerkiksi Japanin osastolle oli jatkuva, yli 40 minuutin jonotusaika.
Kaikki kuvat: Sari Venäläinen 2015.