Päädyin kaksi ja puoli vuotta sitten Wulff Entrelle töihin vähän sattumalta – en ollut sitä ennen tullut edes ajatelleeksi, että etsimäni tulevaisuus voisi löytyä B2B-markkinoinnista (saati että pitäisin siitä).
Täytyy myös myöntää, että olin ennen tätä pestiä pitkään montaa melko ikävää mieltä koko B2B-kentästä. “Varmaa” oli silloin myös, että tulevaisuuteni olisi ennen kaikkea mielikuvamarkkinoinnissa matkailualalla – ja aivan ehdottomasti siellä B2C-puolella.
B2B näyttäytyi silmissäni Boring to Boring-konseptoituna korporaatiokielenä sekä jäykkäniskaisina viestintäosastoina, joissa rakenteiden horjuttajia katseltaisiin halveksuvin katsein ja selän takana vähän naureskeltaisiin. Joku toisi nastan tuolille kun olisin hakemassa kahvia.
Ja kuka edes käy nykyään messuilla?
Ajattelin, että olisi minun makuuni vähän turhan raskas tuulimyllysavotta saada viinerien ääressä pönöttävä taskuliinaporukka ymmärtämään tai edes kuuntelemaan puhetta digistä tai – hui kamalaa – sosiaalisesta mediasta (myöhemmin opin, että juuri tällaisista haasteista saa eniten irti).
Kun minä olen kirjoittanut näitä pörssitiedotteita jo 15 vuotta! Kyllä minä sähköpostilla nämä lähetän ja olen siksi edelläkävijä. Ennen oli faxit rautaa ja laivat puuta hiiohoi. Messuille mariannekarkkeja ja avaimenperiä.
No, kuten näkyy, elämä heitti kohdallani oikein kunnon häränpyllyn, ja vaikka päädyinkin tekemään juuri tätä kuuluisaa boring to boringia, tylsää se ei ole ollut Wulff Entren leivissä päivääkään. Ja messut – voiko mitään hauskempaa ollakaan? Että se niistäkin ennakkoluuloista.
Keskeisin havaintoni on ollut ehkä se, että duunia saa monen sisäisen rakenteen ja ajattelumallin muutoksen eteen B2B-puolella odotusten mukaisesti tehdä, mutta toisaalta se on myös aivan erityisellä tavalla palkitsevaa. Ajatusten horjuttaminen on, ja on ollut mahtavaa!
Siihen liittyen, kertoisinko tarinan?
Silloin kaksi ja puoli vuotta sitten blogi-ideaa esitellessäni myyntijohtajamme oli vakaasti sitä mieltä, että tämä koko touhu olisi Entrelle pahimman luokan ajanhukkaa.
Sittemmin myyntijohtajasta leivottiin kulmahuoneen kuningatar, ja minä jatkoin sinnikkäästi bloggaamista ajatellen, että tämän on pakko toimia tai tulee potkut. Blogi onkin päivittynyt tunnollisesti koko olemassaolonsa ajan melkein joka viikko, tosin ei koskaan oikeasti potkujen pelossa.
Kantaessani tilastoja ja tuloksia tuoreen toimarin pöydän kulmalle suli viimein keskimääräistä epäileväisemmänkin vastaanottajan sydän, ja nykyään toimitusjohtajamme bloggaa ja twiittaa itsekin! Oikein puhdasoppinen työvoitto, jos minulta kysytään. 😉
Niin, että on tämä tylsä duuni vain niin mahtavaa. Mutta pidän silti lomaa, minäkin, seuraavat kolme viikkoa kuten muutkin entreläiset. Ja koska lomani on siellä missä someni on, katso vaikka instagramista, miltä näyttää maailma siellä minne olen menossa.
Hyvää kesää!
Sarjakuva: Fok_it 2014